Oletko jo käynyt terassilla? Ei siellä omalla takapihalla! Todellinen kysymys kuuluu, oletko jo tänä keväänä viettänyt aikaa anniskeluliikkeen ulkotarjoilualueella mietoja alkoholijuomia siemaillen.

Kesä kuluu terasseilla. Entä leiriytyykö samaan aikaan toisaalla nuoriso pussikaljoineen uimarannoille ja kaupunkipuistoihin, ja mistä nuoriso hankkii pussikaljat, kun alkoholin välittäminen alaikäiselle on rikos?

Suhde alkoholiin on yhteiskunnallemme vaikea. Alkoholin käyttöä on samaan aikaan rajattava ja vapautettava. Laitapuolen kulkijat olisi saatava pois keskustoista, mutta humalassa jokainen saa ja uskaltaa toilailla. Toisaalta vesilinjalta poikkeamisesta on selityksen velkaa, ja omatuntokin painaa: olenkohan alkoholisoitumassa…

Entä nuoret ja alkoholi? Nuoria on suojeltava ostoikärajalla, mutta rajat on tehty rikottavaksi. Nuoruusikään kuuluu päihteiden käyttö, pitäähän nuorena oppia. Sellaisessa nuoressa on jotakin vikaa, joka ei uskalla elää nuoruuttaan ja rikkoa rajoja (alkoholilla). Ei saa olla liian kunnollinen, liian kiltti. ”Liian hyvä” on varmasti estynyt, masentunut ja epäsuosittu.

Tosiasiassa alaikäinen ei tarvitse alkoholia mihinkään. Jo vähänkin alkoholia käyttävillä nuorilla on enemmän masennusta ja käytöshäiriöitä, vaikeuksia vanhempien ja ystävien kanssa ja koulutyössä kuin alkoholista pidättäytyvillä. Mitä tiheämmin nuori käyttää alkoholia, sitä todennäköisemmin ongelmia on. Nuoruusiässä voimakkaasti kehittyvät aivojen mielihyväradat sitoutuvat herkemmin päihteisiin kuin aikuisella, mikä altistaa riippuvuudelle. Käyttäytymistä säätelevät alueet ovat nuorella vielä kypsymättömät, ja säännöllinen päihdekäyttö saattaa pysyvästi vaurioittaa niiden kehittymistä. Aivojen kannalta on sitä parempi, mitä myöhempiä alkoholikokeilut.

Yhä suurempi osa nuorista pysyttelee raittiina. Nuorten humalajuominen vähenee. Aikuisilla on toisinaan kova hätä saada nuoret käyttäytymään tavalla, joka vastaa aikuisen nuoruusfantasioita. Nuoret ovat onneksi fiksumpia.